Kääpiövillakoirat Nella & Vili

Kovasti on kuvia tullut otettua, mutta ei meinaa jaksaa lisäillä niitä tänne ;)

Sain s-postiini yhteydenoton muuan Jyväskyläläiseltä villakoiranomistajalta, joka toivoi, että voisimme tavata villakoiramerkeissä. Niinpä lähdimmekin muuan pilvisenä päivänä koirapuistoilemaan porukalla.

Vili jaksoi aluksi haukkua pitkän tovin…

… (huomatkaa uusi takki!)

Kavereitakin haukutti. Nella huudon kohteena.

Vili ja Jere juoksemassa kilpaa isojen puolella olevan metsästyskoiran kanssa. Pienten egot on vähintään yhtä suuret ;)

Kavereista nuorempi, “Roope”, oli hieman ujompi.

Nellakin sai takin päällensä.

Herkut maistuu.

Ei juurikaan tullut kovin laadukkaita kuvia tuolta reissulta. Myös kotosalla on napsittu kuvia ihan kiitettävästi, kaikkia vaan ei jaksa laitella esille :)

Vili kotona :)

Nella ja Nellan suklaasilmät.

Ja tokihan myös kissoja on kuvattu loputtomasti! Tässä jotain otosten parhaimmistoa:

Tytöt nukkuu sohvalla. Kuin Luna pitäisi Heran takajaloista kiinni :D

Hera narulelun kimpussa.

Omnomnom.

\o/

Nappaamisyrityksiä.

Luna on peto.

Lunan vuoro leikkiä.

Luna yhä. (…kai…)

“Arrraghlbg!”

Luna kiipeilypuun päällä nukkumassa. Söpö :3

Lähikuvaa.

Sitä saa silittääkin :)

Lunan söpöilyä ruokaa odotellessa.

Luna löysi jännän paikan tietokonetuolin selkänojalta. Siinä on hyvä ottaa rennosti. Tämän paikan hoksattuaan Luna kiipesi pariinkin kertaan leikkien tuoksinassa tuolin selkänojaa pitkin ylös asti ;) Tehokas kaveri.

Hera viihtyy sen sijaan tietokonepöydällä.

Kissat ovat taas kesyyntyneet ja reipastuneet todella paljon. Meno on melkoista kun kissat pistävät ranttaliksi ja muutamaan kertaan onkin ollut milloin vesilasi ja milloin koko keittiön pöytäliina tavaroineen lattialla. Ruokaa uppoaa hirmuiset määrät ja kyllähän nämä kasvavatkin silmissä.

Molemmat antavat jo silittää aivan mainiosti ja kehräävät todella kovasti, etenkin väsyneinä. Hera kehrää herkemmin kuin Luna. Hera tulee helpommin syliin, mutta Lunankin saa jo nostettua melkein missä vain, eikä se ota itseensä syliin nostamisesta. Vaikkei sitten välttämättä sylissä pysyisikään. Hera kyllä viihtyy siliteltävänä ja onkin välillä ihan mutkalla kun tahtoo vatsaansa ja päätänsä kupsutettavan samaan aikaan.

Yhtenä päivänä sain kissojen kynnet leikattua kun ne olivat melkein untenmailla. Eivät olleet leikkaamisesta moksiskaan! Sain napsittua kynnet ihan rauhassa, välillä kissoja silitellen. Eipähän tule enää niin herkästi naarmuja käsiin tm., kynnet olivat todella pitkät ja kärjestään mahdottoman ohuet (=terävät). Valitettavasti pieni lyhentely näkyi aluksi myös kissojen kiipeilymahdollisuuksissa, kun ne eivät meinanneet ensimmäisillä yrittämillä saada kunnon otetta kiipeilypuustaan jne. Harjoitus teki mestarin taas, kun nyt eivät astetta lyhyemmät kynnet enää häiritse.

Tässä vielä pari videonpätkää kisuista:

Leikkimässä höyhentikulla: http://www.youtube.com/watch?v=44MSTdhpoh0

Väsyneet pikkuiset keittiön matolla, Luna edempänä ja Hera taustalla: http://www.youtube.com/watch?v=bZUBZwV3vrQ

Ekat 4vrk ovat kuluneet ja kisujen sopeutuminen näyttäisi sujuvan varsin hyvin :) Ruoka maistuu (.. on tosin maistunut jo alusta alkaen..) ja leikit kovenee päivä päivältä. Vaikka Luna pelkää edelleen kosketusta todella paljon, se on kuitenkin varsin rohkea juurikin leikkiessään ja esim. koirien seurassa. Hera puolestaan on kesyyntynyt todella paljon ja antaa jo yleensä koskea itseään pakenematta.

Tässä jotain kuvia eiliseltä:

Luna on… ilmeikäs :D

Pallomaha-Luna hyppii lelun perässä seinää vasten/pitkin.

Herakin tykkää pyöritellä leluja, omaan rauhalliseen tahtiinsa ;)

Luna valmiina nappaamaan lelun.

Luna huomasi lattian puolelle tallustelemaan siirtyneen Heran… vaanii vaanii.

Luna hyppää Heran kimppuun :D

Hera kiipeilypuun keskitasolla. Ensimmäinen kunnollinen kuva Herasta :)

Luna yllä ja Hera alla. Havaitsivat toisensa ;)

Molemmat kisut kiipeilypuun “huipulla”. Huimat ~110cm korkea teline :D

Ei niin mitään itsesuojeluvaistoa :D Koirat siis portin takana.

Luna kissapuun päällä (katselee kauempana tallustelevaa Heraa).

Tällaista meininkiä eilen.

Oli häiritsevää, että pennut tunkivat itsensä sohvan alle, jonne ne vain juuri ja juuri mahtuivat menemään (ts. aikuisina eivät mahdu kuitenkaan). Siksi toisekseen ajattelimme, että sohvan alla niiden tulee kyhjötettyä turhankin herkästi (sen sijaan, että totuttelisivat kulkemaan kämpässä). Päätimme sitten estää kissojen pääsyn sohvan alle, kun järkevämpiäkin piilopaikkoja on tarjolla. Laitoimme aluksi sohvan jalkojen ympäri pakkausteippiä, niin että teipin ylle ja alle jäi enintään 1cm. Kissat päättivät kuitenkin tunkea itsensä siitä läpi ekan yön aikana. Seuraavana päivänä ruuvasimme sitten sohvanjalat irti :D

Kissat olivat toki hieman ihmeissään tästä, mutta hengailivat sitten tietokonepöydän alla olevien romppeiden takana. Vessassakin viettivät yhdet päiväunet ja nyt sitten ovat viimein omaksuneet sohvan päälipuolen mieluisaksi paikakseen. Luna pitää myöskin kiipeilypuun ylimmästä tasosta. Tässä siis kuvia tältä päivältä:

Hera seinässä roikkuvan lelun kimpussa. Niitä harvoja hetkiä kun se viitsii vaivautua ;)

Molemmat sohvan selkänojalla lokoilemassa.

Hera koskee ensimmäisiä kertoja vapaaehtoisesti kättä.

Luna vakkaripaikallaan :)

Lähikuvaa Herasta :)

Luna viihtyy myös nukkumassa sohvan käsinojan perällä, nurkassa, selkänojan “varjossa”. Suojaisa paikka?

Hera pötköttää. Tässä silitin Heraa ensimmäistä kertaa muualla kuin ruokailun yhteydessä. Hetken ihmettelyn jälkeen se laski päänsä takaisin alas ja rupesi kehräämään! Noh, minä innostuin tietysit ja taisin reagoida kissan makuun liian voimakkaasti, koska seuraavaksi se siirtyi pois käteni alta (ei paennut, mutta vaihtoi paikkaa puolen metrin päähän). Edistystä mielestäni kuitenkin!

Viimeiset hetket melkein hereillä :) Siihen sitten kuukahtivat seuraavaksi tunniksi-pariksi nukkumaan.

Kaikki nukkuivat samalla sohvalla :) Osa vaan havahtui kun nousin ottamaan kuvaa. Ja koirat lähtivätkin liikkeelle kuvan oton jälkeen. Kissat nukkuu yhä!

Nämä ovat kyllä tottuneet toisiinsa semihyvin. Aluksi koirat olisivat vain halunneet hyökkiä kissojen päälle (ja tästä syystä pidimmekin niitä hihnoissa aluksi). Koirat olivat pääasiassa makkarissa portin takana ja välillä päästimme ne muuallekin taloon kissojen seuraksi. Kissat pälyilivät koiria aluksi vain piilopaikoistaan, mutta aika nopeasti taisivat tajuta, että ovat koirien yläpuolella ;) Piilopaikkaan naamaansa tunkeva koira sai nopeasti sähinät osaksensa ja taisi siellä pienet kynnetkin välähtää, vähintäänkin uhkaukseksi.

Nella on tosi hyvin hyväksynyt kissat ja antaa niiden olla. Vain juokseva kissa saa Nellan vielä säntäämään perään. Olemme kuitenkin pitäneet selkeää linjaa koirille: säntäily = koira portin taakse. Ja tällä tapaa on oppi mennyt hyvin perille muutamissa päivissä. Vilille kissojen hyväksyminen on selkeästi vaikeampaa. Eivät ne sikäli ole sille ongelma, mutta vietit meinaavat viedä koiraa. Aluksi, kun Vili näki kissan, se jähmettyi paikoilleen ja tuijotti. Yksikin liikahdus kissan suunnalta seurasi Vilin haukahdusta ja kohti syöksähtämistä. Eiväthän koirat toki kissoja satuttaa meinaa, kunhan tahtoisivat jahdata (/ Vili varmaan haluaisi saada ne pois reviiriltään ;).

Tilanne on Vilinkin osalta parantunut kokoajan. Nykyisin se saattaa jäädä katsomaan kissoja, mutta lopettaa käskystä. Joskus se myös itse tajuaa kääntää katseensa pois (kuin ajatellen, että “en mä voi katsoa tuota, muuten tulee himo lähteä sen perään ja niin ei saa tehdä!”). Eli hyvinkin ovat nyt jotakuinkin kokoajan samoissa tiloissa öitä lukuun ottamatta. Juoksevat kissat on vaikeimpia koirille, niiden perään olisi niin kiva lähteä. Mutta eiköhän se tästä! Ja kissoilla kuitenkin on joka paikassa koloja, mihin koirat ei mahdu. Ja puolustavatkin itseään!

Joitakin asioita on vaan pakko saada kokea elämänsä aikana. Kuten esimerkiksi se, kun ikioma kissasi ottaa ensiaskeleen asunnossasi.

..tai vaikka kaksi kissaa!

Toivottakaa tervetulleiksi maatiaispennut Hera ja Luna :)

Vili ja Vilin “WTF?!” -ilme. Kissa ei ilmeisesti ollut odotettu asuinkumppani ;) ..onneksi on koiraportti auttamassa alkuun..

Kissat olivat alkuun todella arkoja, eivät tulleet kuljetuskopistaan ulos millään (tuon Heran yhden ulkona visitoinnin lisäksi). Etenkin Luna (kuvassa) pysytteli visusti boksin perällä.

Kävimme sitten koirien kanssa pihalla ja sillä aikaa kissat päättivät lähteä valloittamaan maailmaa.

Hera tutustuu varovasti viemäriin, hieman pelästyneenä saapumisestani. … Suihkut ja kaikki levällään koirien eilisen pesun jäljiltä.

Luna kurkisteli lattialle jääneen laatikon takaa.

Ruokakupeilla saatiin houkuteltua kisuja esille. Ensimmäinen kokokuva Lunasta! On se pieni!

Hera tulee laatikolta. Laatikkoon kuuluu kansikin, mutta otimme sen pois näin alkuun.

“Mitäs sie syöt siellä?” Heralle ei niin kovasti ruoka maistunut, mitä nyt vähän mussutteli välillä. Ehkä hyvä näin, ottaen huomioon Lunan huomattavasti pienemmän koon.

Yritin saada pennut lähemmäksi siirtämällä kuppeja (etualalla) lähemmäksi itseäni, mutta eivätpä nuo oikein innostuneet ideasta.

Hera kävi pikaisesti katsastamassa tilanteen, mutta painui sitten takaisin vessaan.

Viliä hirvittää edelleen. Jossain kohtaa Vili “sekosi” hermostuneisuuden ja yksin jäämisen puuskassaan niin, että kaatoi koko koiraportin (joka tosin oli melko epämääräisesti kiinni, jos lainkaan). Päätettiin sitten laittaa koirille valjaat ja flexit; pääsevät ovelle kurkistelemaan mutteivät voi tulla liian lähelle kissoja.

Kupit takas vessaan, niin taas alkoi syöminen. Tästä näkee hyvin, että Hera (vas.) on huomattavasti isompi, pulskempi ja karvaisempi x)

Luna on pieni ja siro :3

Joku innostui heti muutamasta leikkihiirestä lattialla ;) Pientä pyörittelyä hermostuneen ympäristöntarkkailun lomassa.

Kissojen oltua taas jonkin aikaa rauhassa, ne laajensivat reviiriään olohuoneeseen. Sohvan alta löytyi kiva paikka. Seuraavan ruoan annoinkin sitten siihen viereen.

Hera (takana) oli alunperin rohkeamman oloinen ja tutki ensimmäisenä paikkoja ym., mutta Luna osoittautuikin arkuutensa jälkeen melkoiseksi leikkipedoksi!

Raipan päähän kiinnitetty hiiri osoittautui vielä mielekkäämmäksi leluksi kuin pelkkä hiiri lattialla.

Vauhtiakin riitti.

Aina ei kamera (..kuvaaja..) ihan pysynyt mukana :D

Herakin yritti välillä vähän läimäistä hiirtä tassullaan, mutta ei se kamalasti hiirestä välittänyt. Hera leikkisi mieluummin vain kissojen kesken, ja hyökkäileekin aina toisinaan leikkisästi Lunan kimppuun.

Heran käsitys hiirileikistä… (”Jos tuijotan sitä tarpeeksi intensiivisesti, se saattaa vaikka muuttua oikeaksi!” … tai syttyä tuleen?)

Vielä eivät kisulit tahdo tulla syliin ja saattaa mennä vielä aikansa, ennen kuin tahtovat :D Hera ja Luna tulivat meille löytöeläinkodista. Villikissaemo oli synnyttänyt pennut jonkun navettaan ja sieltä ne sitten saatiin talteen (yhtä emon mukanaan viemää lukuun ottamatta). Eli siis aikaa vaatinee, ennen kuin luottamusta ihmiseen voidaan odottaa :)

Päätimme viimein tänään lähteä tutustumaan Jyväskylän koirapuistoihin. Monikossa siksi, että kävimme samantien molemmissa. Ensiksi tsekattiin Kuokkalan puisto, joka sijaitsee aivan kotimme lähellä. Mennessämme siellä ei ollut ketään, mutta ei kauaakaan kun koiria rupesi ilmestymään.

Nella innoissaan puistoon pääsemisestä.

Ja koko koirapuiston tyttölauma, ei kauheasti leikkimieltä riittänyt jaettavaksi. Nellakin välitti enemmän vieraiden ihmisten rapsutuksista. Vili vietti puistohetket sylikoirana jatkuvan komentelunsa vuoksi.

Huonostipa tuli puistosta otettua kuvia, kun ei ole järkkäriä käytettävissä. Kuokkalan koirapuistoreissun jälkeen suuntasimme keskustan toiselle puolelle. Siellä sijaitseva koirapuisto osoittautuikin paljon suositummaksi, kun koiria oli ainakin 8 omiemme lisäksi. Vaan enpä siinä sähellyksessä muistanut ottaa kuvia! Yksi villakoirakin siellä oli, punainen keskari, mutta vähän liian iso ja “päällekäyvä” Nellan makuun :)

Koirapuistojen täytteisen päivän päätteeksi palasimme kotiin ja valmistin viimein kakun Nellalle. Nellahan täytti 2v elokuun lopussa.

Kakku - siis perinteisesti rusinaton maksalaatikko, kynttilöinä kanapihvitikkua, koristeena kinkkusiivuja ja nautapihvitikun palasia.

Kärsimätön synttärisankari poseeraa kakun kanssa.

Ja viimein kakun kimppuun! Kinkut piti heti ensimmäiseksi nuolla päältä.

Myös lautasella irtonaisina pyörineet namit maistuivat heti.

Ja kakku hupenee. Vilikin päästettiin katsomaan, josko se saisi osansa.

Ja molemmat hauvat kakun kimpussa. Ihan ensiksi Vili otti toisen “kynttilöistä” ja söi sen sivummalla - en saanut kuvaa.

Ja Nella söi toisen kynttilän.

Kynttilän jälkeen Nellalle riitti ja se hakeutui sivummalle katselemaan kun Vili ahmi kakkua.

Omnomnom!

Oli se kakku Nellankin mielestä hyvää.

Makoilua vatsa täynnä.

Yritin saada paremman kuvan Vilin hienosta irokeesista, mutta aina vaan kuvat tärähtivät.

Ja siinä on sitten Nellan synttärilahja! Jyskistä heräteostoksena löytynyt ankka.

Kiva on lelu, hieman iso tosin.

Ärrinmurrin, minun!

Ja vielä koirat muutamaa päivää aiemmin sohvalla makoilemassa. Kiva kun molemmat on saatu trimmattua! Vili lämmittelee huovan alla.

Nella paistattelee auringonkajeessa sohvalla.

Ja tällaisia kuvia tällä kertaa, toivottavasti näillä saatiin uusi blogi hyvin käyntiin! :)

Edellisellä käyttäjätunnuksellani olleen blogin kuvatila tuli täyteen, joten vaihdoin vanhan blogin osoitteeseen http://www.nellavilla2.blogit.fi ja jatkamme uudella blogilla tässä tutussa osoitteessa!